Mullismulkku

86-vuotias isoäitini sivisti taannoin alle kouluikäisiä serkunlapsianikuperkeikkaan liittyvällä tiedonjyvällä kertoen, että hänen kotiseutunsa Laitilan murteessa tätä lasten suosimaa hupia kutsuttiin nimellä mullismulkku.

Nuorempien sukupolvien suussa sana herätti arvatenkin hilpeyttä, eikä asiaa voinut jättää sikseen.

Vierailu Kotimaisten kielen tutkimuskeskuksen murrearkistoon kuitenkin vahvisti, että kuperkeikasta on tosiaankin pohjoisissa Varsinais-Suomen murteissa käytetty kyseistä nimitystä, sekä monia samansuuntaisia nimityksiä, kuten mullerismulkku ja mullerismoukka.

Alkuosan etymologia viittaa selvästi mullin mallin olemiseen ja myllerrykseen. Loppuosaa valaissee puolestaan eräs kuperkeikalle arkistosta löytynyt synonyymi, mennä yli mulkkujensa.

Vastineita murteista löytyikin runsaasti. Lähes kaikissa merkinnöissä sana oli substantiivina; se siis tarvitsee mukaansa verbin tehdä, aivan kuten tehdä kuperkeikka. Yläneeltä oli kuitenkin tallennettu myös verbinä toimiva mullerismulkkaa merkityksessä ’kaatua’.

Muina synonyymeinä löytyi muun muassa kuperjutku, kupparinkeikka, kupperloikkis, kuuperluuri, ylenmulkkeillensa, ylipääloikkis, lehmänpylly, pyllykeikka ja hieman jo itsetarkoitukselliselta kuulostava persepylly.

Kirjoittanut Lauri Haapanen (s. 1980), joka on tekstin alussa mainitun ”isoäidin” eli Enni Marjatta Sipilän tyttären Outi Haapasen (os. Sipilä) poika. Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin yliopiston Suomen ja sukukielten opiskelijoiden ainejärjestön Siulan lehdessä Siulaset vuonna 2003 (eli jutun alussa mainittu ikä tulee suhteuttaa tuohon ajankohtaan).