Muistelma Saima Saukolasta (os. Simula)

Saima Maria Simula syntyi 15.12.1889 Maria ja Samuel Simulan toiseksi vanhimmaksi lapseksi.

Vuotta vanhempi isoveli kuoli, kun Saima oli puolitoistavuotias.

Saima oli älykäs ja opinhaluinen tyttö, mutta lyhyen kiertokoulun käytyään hän ei enää saanut jatkaa koulunkäyntiä, koska kotitöissä tarvittiin apua. Rippikoulun käytyään Saima teki rohkean päätöksen ja lähti hyvän ystävänsä kanssa vuonna 1907 Amerikkaan. Varmasti tuo matka oli tytöille jännittävä, kun he kielitaidottomina ja matkustamiseen tottumattomina matkustivat Hangosta Southamptonin ja Hullin kautta New Yorkiin.

Saima työskenteli koko ajan samassa perheessä New Yorkin Brooklynissä, oppi kieltä ja työtehtävät muuttuivat vaativimmiksi. Työ oli varmasti raskasta ja työpäivät pitkiä.

Suomalaisten seuraelämä oli siihen aikaan New Yorkissa vilkasta ja vapaa-ajalla Saima osallistui siihen innokkaasti. Saima kirjoitti näytelmiä iltamiin ja avusti myös suomalaisten omaa sanomalehteä kirjoituksin. Myös erilaisia poliittisia mielipiteitä kokoontumisissa esiteltiin ja sieltä Saima oletettavasti sai ajatuksia tyttöjen koulunkäyntiin ja naisten aseman parantamiseen.

Kotimaa ei kuitenkaan ollut unohtunut ja vuonna 1913 Saima palasi Suomeen mukanaan säästöjä ja Amerikan ostoksia.

Suomessa Saimaa odotti Junnilan Eino naapurikylästä. Eino oli ollut ihastunut Saimaan jo ennen Saiman Amerikkaan lähtöä ja käväisi Eino itsekin Amerikassa, luultavasti ei kuitenkaan siellä Saimaa tavannut pitkien etäisyyksien vuoksi.

Eino oli onnellinen Saiman paluusta ja kiinnostus oli nyt molemminpuolista. Häitä tanssittiin Junnilan suuressa salissa vappuna 1914.

Saimalle ja Einolle erotettiin Einon kotitalosta Saukolan tila ja he muuttivat sukunimensäkin Saukolaksi. He rakensivat uuden asuinrakennuksen, joka valmistui 1916. Sitä ennen heille oli jo ehtinyt syntyä kaksi lasta, Esko ja Enni Marjatta. Myöhemmin syntyivät vielä Heikki, Pentti ja nuorimpana Tenho, joka syntyi 1922.

Lapset opetettiin työntekoon ja kuri oli aika ankaraa, äitiä teititeltiin, isää sinuteltiin.

Saima ei itse ollut päässyt kouluun, mutta ainoan tyttärensä hän lähetti oppikouluun Uuteenkaupunkiin. 1920-luvulla oli maaseudulla vielä erittäin harvinaista, että tytöt pääsivät oppikouluun, kansakoulua silloin jo kaikki kävivät.

Kotona riitti työtä, mutta Saima toimi innokkaasti naisten tietojen ja taitojen parantamiseksi. Saima oli mukana perustamassa Laitilan marttayhdistystä vuonna 1917 ja oli vuodesta 1922 vuoteen 1927 yhdistyksen puheenjohtajana.

Aikamoista organisointia on vaatinut hoitaa tämä tehtävä viiden pienen lapsen äitinä, jolla oli myös vastuu karjatalous- ja puutarhatöistä. Hyvin tuttu lause Saukolan talossa onkin ollut ”viä mennessäs tua tullessas, hyp paikallaski ollessas”. Saima ei koskaan osannut olla tekemättä mitään. Puikot kilisivät ja sukkapari toisensa jälkeen valmistui. Saiman mieluinen rentoutumiskeino oli rukilla kehrääminen; jalan polkiessa vauhtia, rukin hiljaa suristessa ja lampaanvillan muotoutuessa sormien välissä langaksi, saivat ajatukset vapaasti lennellä.

Naapuritalon Junnilan avarissa tiloissa Saima organisoi mm. talouskursseja, joissa opetettiin terveellistä ruokavaliota ja annettiin neuvoja ja ohjausta taloustöissä. Saima itsehän oli jo Amerikassa tottunut käyttämään vihanneksia ja niitä syötiin Saukolan ruokapöydässä runsaasti, vaikka pojat niiden syömisestä eivät aina pitäneetkään. ”Ei mittä naatei”, protestoivat pojat äidilleen.

Saimalle suku oli tärkeä. Yhteyttä sekä omaan että Einon sukuun pidettiin ahkerasti ja aina kun oli aihetta juhlaan, kokoonnuttiin yhteen. Saima oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan ja myös lasten ystävät olivat aina tervetulleita.

Vuodet vierivät, työtä riitti ja raha oli tiukassa. Kun uuden navetan rakentaminen tuli välttämättömäksi, Saima perusti kutomon, jossa kudottuja pöytäliinoja ja pyyhkeitä hän myi Turun ja Rauman käsityöliikkeisiin. Saima loi myös suhteita kauppiaisiin, joille hän myi perunoita ja juureksia ilman välikäsiä. Myös leipiä ja muita leivonnaisia leivottiin välillä myytäväksi.

Uusi navetta saatiin ja se valmistui 1938. 1939 syttyi sota ja siihen sotaan Saukolan nuoret miehet eivät vielä joutuneet, mutta kesäkuussa 1941 alkoi jatkosota ja silloin Saukolastakin piti jo lähteä. Agronomiopiskelija Heikki ehti olla palveluksessa vain kuukauden, kun hän kaatui Kollaalla 18.7.1941. Samana päivänä siellä kaatui 32 laitilalaista nuorta miestä. Heikin veli Pentti, joka oli yrittäjä (kettutarha sekä kuorma-auto yhteisomistuksessa setänsä Ilmarin kanssa) sairastui sodassa tuberkuloosiin. Penttiä hoidettiin Tilkassa ja Kalevanniemen parantolassa Naantalissa, mutta hoidot eivät tepsineet ja pitkään sairastettuaan hän kuoli 1944.

Sotien aikana siirtolaisia asui moneen otteeseen myös Saukolassa. Heistä Saima piti hyvää huolta ja sai jälkeenpäin lämpimiä kiitoskirjeitä.

Vaikka sodat jättivät jälkeensä synkän varjon, tapahtui sotien jälkeen myös iloisia asioita. Vanhin poika Esko meni naimisiin Marjatan työtoverin Annikki Pursiaisen kanssa. Esko oli maanviljelijä ja Annikki ja Esko saivat kolme lasta.

Marjatta oli valmistunut karjatalousteknikoksi ja toimi mm. Jokioisten Karjatalouskoulussa opettajana. Marjatta meni naimisiin agrologi Matti Sipilän kanssa. Marjatta ja Matti asuivat kolmen lapsensa kanssa Mynämäessä 1950-luvun alkupuolelta lähtien.

Nuorimmasta pojasta, toimeliaasta ja tehokkaasta Tenhosta, tuli maanviljelijä ja hän oli aktiivinen myös kunnallispolitiikassa. Valitettavasti akuutti leukemia vei hänet hautaan jo 34-vuotiaana.

Kahden lapsen menettäminen sodassa koski Saimaan voimakkaasti ja alkoi raskaan työn ohella vaikuttaa hänen terveyteensä ja niinpä 1950-luvun alussa hän luovutti työt nuoremmille.

Saima kuoli heinäkuussa 1957, kaksi kuukautta poikansa Tenhon kuoleman jälkeen. Hän eli vaiherikkaan elämän, paljon hän sai kokea surua, mutta paljon oli myös iloa.

Pirkko Konttinen (os. Saukola), 17.9.2022